Tikkakosken Ladun historia 1971-2022
Tikkakosken Latu on perustettu 1971. Perustamisen tukekana toimi yksi Suomen Ladun vanhimmista paikallisyhdistyksistä 1941 perustettu Jyväskylän Latu. Jyväskylän Latu onkin toiminut Tikkakosken Ladun kummilatuna.
Tiettävästi Tikkakosken alueella oli järjestetty laturetkiä jo ennen Ladun perustamista, josta sitten syntyikin idea perustaa Tikkakoskelle oma Latu-yhdistys. Alku aikoina Ladun päätehtävä oli laturetken järjestäminen ja latuverkoston raivaaminen ja ylläpito Tikkakosken alueella. Latu-urien ylläpitäminen olisi ollutkin helppo homma, jos Tikkakosken taajama ei olisi kokoajan laajentunut. Siitä johtuen latu-uria piti raivata ja linjata aina uudestaan ja uudestaan uuden asutusalueen alta pois. Tärkeää latu-uran linjaamisessa oli se, että sen piti aina mennä kylän läpi niin, että sille oli mahdollisimman helppo kaikkien hiihtäjien liittyä ja käyttää sitä. Lisäksi osa latu-urista meni synkkien kuusikkojen kautta, joihin ei meinannut luonnon lunta riittää ja näin ollen Ladun talkoolaiset kävivät lapioimassa lunta latu-uralle ja myös joihinkin kosteimpiin kohtiin. Jonkin verran latujen ylläpitoon osallistuivat myös varuskunta ja Tikkakosken tehtaat omalla panoksellaan. 70-luvulta 80-luvulle latu-urat tehtiin hiihtämällä miesvoimin. Ja vieläpä niin, että ensimmäinen hiihti pääuraa, toinen vasenta sompauraa ja kolmas oikeaa sompauraa sekä neljäs ja viides taas pääuraa. On siinä ollut hommaa verrattuna nykyiseen latukoneajamiseen. 80-luvulla latu-uria alettiin ajamaan moottorikelkalla.
Latu-uraa jouduttiin linjaamaan useampaan kertaan uudelleen, mutta pääpiirteiltään se meni jota kuinkin näin: Lähtö Monarilta(Nykyinen jäähallin alue) – kirkon kautta S-Marketille – pumppaamo – Pirttimäki – Taavetinmäki – Kuikka – Kuikantien alitus alikulun kautta(edelleen olemassa) – Länsirannan pururata – Luonetjärven rantapolkua pitkin takaisin Monarille. Siitä tulee noin 10 km, jota kutsuttiin Tikkakosken kympiksi. Kympin lisäksi taisi olla myös lyhempiä versioita, mm. Pirttimäestä taisi päästä suoraan Tunnelinmäen kautta pururadalle. Ja varmasti myös muitakin versioita on ollut. Monarilta pääsi myös Itärannalle kävelysillan kautta – siitä esikuntakomppanialle – Tuohimäki – Särkimäen yli ja takakautta Luonetjärven pohjoispäähän – ja sieltä laavun kautta jäätä pitkin takaisin. Ampuradan ja Tuohimäen alueella on ollut myös latuja varuskunnan ylläpitämänä. Jossain vaiheessa kympin lenkkejä oli myös Puuppolassa ja Kuikassa Ränssin alueella ja parhaimmillaan näitä yhdisti yhdysladut, jolloin täällä oli melkoinen latuverkosto! Nämä mahdollistivat sen, että laturetkellä oli useita erimittaisia reittivaihtoehtoja, joista parhaimmat saattoivat hiihtää 50 km.
Tikkakosken kympin jälkiä ja uria on näkyvissä ja osin polkuina käytössä edelleenkin. Eikä siitäkään ole montaa vuotta, kun mm. Länsirannan pururadalla oli vielä kyltti Tikkakosken kympistä, vaikka ei sitä todellisuudessa enää ollut olemassa. Tunnelinmäen takana Taavetinmäen juurella taitaa edelleenkin olla yksi kympin kyltti. Tikkakosken kympin ylläpito loppui vuosituhannen vaihteen tienoilla. Ilmeisesti silloin luodut latu-urat eivät kuitenkaan juurikaan olleet perusta nykyisille latu-urille Länsi- ja Itärannalla, vaan ne ovat kaupungin ja varuskunnan yhteistyössä tekemiä. Sen sijaan voisi olettaa, että silloisilla latu-urilla on varmasti luotu pohjaa Tikkakosken huikealle polkuverkostolle.
Tikkakosken Latu osallistui myös yhdessä Tikkakosken Sydänyhdistyksen kanssa perinteiseen Sydänretken järjestämiseen. Se pidettiin aina keväällä joko kiertämällä Luonetjärvi tai patikoimalla jossain muualla Tikkakosken alueen poluilla. Tapahtumaan sisältyi mehutarjontaa ja monesti myös erilaisia rastitehtäviä ja joista parhaimmat palkittiin tai arvottiin. Silloin kun kierrettiin Luonetjärvi, niin reittinä käytettiin keltaisilla täplillä merkattua Luonetjärven ympäri menevää retkeilyreitti. Keltaisia täpliä on edelleenkin siellä täällä näkyvillä Luonetjärven rantapoluilla. Reittiä käyttivät myös mm. varuskunta ja koululaiset. Sydänretkitoiminta loppui, kun Sydänyhdistys lakkautettiin.
Tultaessa 80-luvulle Ladun toiminta painottui edelleenkin hiihtämiseen eli laturetkeen ja latu-urien ylläpitoon, hiihtokouluun sekä keväiseen Sydänretkeen. Hiihtokouluja järjestettiin erityisesti lapsille. Niitä pidettiin kahdessa paikassa, Itärannan asutusalueen lähellä sijaitsevalla soramontulla ja Myllykin alueella olevalla harjulla. Hiihtokoulua tuki paikalliset yritykset, mm. Säästöpankki. Parhaimpina aikoina hiihtokoulutoiminta oli niin isollaan, että päättäjäisiä pidettiin varuskuntakerholla, jossa osallistujille jaettiin diplomit.
90-luvulla Tikkakosken Ladun silloinen puheenjohtaja sai idean rakentaa laavu Tikkakosken alueelle. Hän oli katsonut valmiiksi hyvän paikan Sarpatista pienen kumpareen päältä puron varresta, johon kunnalta saatiin lupa rakentaa. Sopivien yhteen sattumien summana hän vielä kaiken lisäksi tapasi Metsähallituksen miehen, jolla oli valmiit laavupiirustukset. Enää puuttuivat vaan puut ja tekeminen. Puut saatiin lopulta latu-urien raivaamisesta kunnan mailta, kun tiettyjä kohtia latu-urista oli hyvä avartaa niin, että sinne satoi lunta riittävästi hiihtämistä varten. Puut kuljetettiin Sarpatin sillalle ja siitä ne uitettiin laavupaikalle. Puiden siirto ja laavun tekeminen suoritettiin täysin talkoovoimin ja laavu valmistui 1995. Sarpatin laavua kutsutaan tai oikeastaan sen oikea nimi on Aaron laavu, joka tulee silloisen Ladun puheenjohtaja etunimestä. Tämä toteutettiin yllätyksenä niin, että avajaisia edeltävänä iltana tai yöllä jotkut olivat vieneet ja naulanneet kyltin kiinni laavun yläosaan.
Kolme vuotta myöhemmin eli 1998 rakennettiin toinen laavu järven toiselle puolelle Peuraniemeen. Siihen haettiin lupa varuskunnalta ja puut saatiin Itärannan hakkuista. Tämä laavu tehtiin myös talkoovoimin. Lisäksi molemmille laavuille rakennettiin myöhemmin puuliiterit niin ikään talkoilla. Peuraniemessä laavun paikalla oli ollut ennen sitä tavallinen tulipaikka, jota erityisesti paikalliset kalastajat olivat käyttäneet jo iät ja ajat.
Peuraniemen laavua ja laavupaikkaa onkin sanottu Jyväskylän alueen hienoimmaksi laavupaikaksi.
Laavujen avajaisissa yksi vanha Tikkakoskella asuva kunnallispoliitikko totesi, että ”Tikkakoskella tapahtuu erikoisia asioita, koska tänne on rakennettu laavuja, matonpesupaikka ja veteraanitalo” – kaikki nämä olivat hänen mielestään yhtä tärkeitä hankkeita!
Muuten Ladun toiminta 90-luvulla jatkui aikaisemmin mainittujen toimintamuotojen mukaan. Ilmeisesti kuitenkin hiihtokoulutoiminta oli hiljaisempaa tai jopa loppunut kokonaan.
2000-luvulla latujen ylläpito oli vaihtunut laavujen ylläpitoon, joka sisälsi polttopuut ja jätehuollon. Latujen ylläpito oli siirtynyt kokonaan kunnan vastuulle. Laavut olivatkin ja ovat edelleen aktiivisessa käytössä ja ovatkin tänä päivänä yksi Ladun perustoimintamuotoja. Laavujen rakentamisesta huolimatta Ladun toiminta oli hiljaisempaa ja ilmeisesti jäsenmääräkin oli jonkun verran laskenut. Tämän johdosta silloinen Ladun puheenjohtaja totesi, että nyt tälle täytyy jotain tehdä ja niin aloitettiin uudelleen hiihtokoulut. Erityisesti lapsille tarkoitettu hiihtokoulu oli suosittu. Se pidettiin uimahallin vieressä olevalla urheilukentällä, johon oli ajettu kunnan/kaupungin toimesta harjoittelulatuja. Hiihtokoulutoiminta jatkui aktiivisena aina siihen saakka, kunnes uimahalli purettiin vuonna 2013. Sen jälkeen ei ollut enää paikkaa, missä käydä lämmittelemässä ja juomassa lämmintä mehua.
2000-luvulla aloitettiin uutena ja sittemmin hyvin perinteeksi muodostunut yhteistyö Tikkakosken alueseurakunnan kanssa järjestämällä Tuomaantulet aina joulun alla Tuomaanpäivänä. Se järjestettiin ja järjestetään edelleen muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aina Sarpatin laavulla. Tapahtumaan kuului hieno kynttiläpolun tekeminen laavulle, jossa paloi rakovalkea ja nuotio. Tapahtumassa laulettiin joululauluja ja kuunneltiin jouluhartaus, jonka jälkeen tarjottiin lämmintä mehua ja piparkakkuja.
2000-luvulla järjestettiin edelleen keväisin retki, joka saatettiin järjestää jonkun alueen yhdistyksen kanssa yhteistyössä tai sitten pelkästään Ladun voimin. Se oli joko kävelyretki Tikkakosken alueella tai polkupyöräretki vähän kauemmas. Kevätretken lisäksi syksyisin alettiin järjestämään Ladun yhteinen syysretki johonkin kauempana olevalla luontokohteelle tai muihin nähtävyyksiin ja jopa kaupunkeihin. Retkelle lähdettiin yhteisellä bussikyydillä ja siihen osallistui pääosin Ladun aikuisjäseniä.
2010-luvulla uutena toimintamuotona tulivat ohjatut maastopyörä- ja polkujuoksulenkit. Maastopyöräily pidettiin tiistaisin ja sinne lähdettiin aina Länsirannan ulkoilureittien parkkipaikalta. Polkujuoksulenkit pidettiin maanantaisin ja siinä lähtöpaikka vaihtui aina viikoittain, että päästiin juoksemaan mahdollisimman laajasti Tikkakosken lukuisia hienoja polkuja, joita löytyy joka puolelta Tikkakoskea.
Laavujen ylläpito jatkettiin edelleen, mutta jätehuolto lopetettiin 10-luvun lopulla. Myös kevätretket on jääneet järjestämättä.
2020-luku alkoi korona-aikana, jolloin yleisötapahtumien järjestäminen oli haastavaa. Näin ollen 20-luvulla syysretket ovat jääneet pois, mutta laturetket ja Tuomaantulet ollaan pystytty järjestämään osittain tilapäisjärjestelyin. Laavujen ylläpidon lisäksi päätoimintamuotoina ovat olleet ohjatut maastopyörä- ja polkujuoksulenkit.
2020-luvulla Ladun jäsenmäärä on pikkuhiljaa kasvanut ja mm. polkujuoksu on ollut hyvin suosittu, mutta kaikista näistä huolimatta Ladun toimintaan ei saada tarpeeksi aktiivisia ohjaajia ja talkoolaisia. Oikeastaan koko 20-luvun esillä on ollut Tikkakosken Ladun toiminnan lakkauttaminen ja tarjota mahdollisuus siirtyä Jyväskylän Ladun jäseniksi. Toivottavasti tämä kehityssuunta saadaan kuitenkin kääntymään niin, että jatkossakin Tikkakoskella toimisi oma latuyhdistys.
Historiasta olisi pari asiaa, jotka voitaisiin yrittää käynnistää uudestaan eli keväisin järjestettävä kevätretki, joka voisi olla päiväpatikointi Tikkakosken alueella ja toisena voisi olla Luonetjärven ympäri menevän retkeilyreitin uudelleen merkkaaminen. Näitä voitaisiin järjestää ja ideoida yhdessä Tikkakosken MLL ja Kehittyvä Tikkakoski –yhdistysten kanssa.
Lähteinä käytetty entisiä Ladun puheenjohtajia(mm. Aaro Linna ja Seija Matilainen) ja muita vanhoja jäseniä.